Blogi

”Maailma on kirja ja ne,jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun.”

  • Liina ja Petja Kainulainen
  • 16.2.2017 10:45

On sopivaa aloittaa päiväkirja häämatkastamme  lainauksella 300-luvulla eläneeltä Augustinus Hippolaiselta - elihän tämä länsimaiseen kulttuuriin hyvin vahvasti vaikuttanut Hippon piispa nimenomaan Afrikan mantereella, nykyisen Algerian alueella. Tällä kertaa matkamme suuntautui kuitenkin vielä Algeriasta paljon etelämpään, aina Etelä-Afrikkaan asti, vaikka välilaskun teimmekin idän ja lännen rajalla Istanbulissa. 

Afrikasta ajattelee helposti, että se on jokin "toinen", jokin täysin eksoottinen ja erilainen ja niinhän se onkin, mutta Afrikka on jotain vielä niin paljon enemmän. Vai missä muualla kuin Kapkaupungissa voit nähdä saman päivän aikana eläin- ja kasvilajeja, joista et ole koskaan kuullutkaan, syödä hyvää kreikkalaista, etiopialaista, italialaista, intialaista, ranskalaista, brittiläistä (Sic! -jos haluat), amerikkalaista (kyllähän he keksivät hampurilaiset!!) tai indonesialais-afrikkalaista (ns Kap Malay-keittiö) ruokaa halvalla, nähdä miltei kaikkien kirkkokuntien kirkot sekä moskeijoita ja synagogan, käydä ostoksilla paikallisessa hipsteri-kierrätysmateriaali-designkaupoissa ja illan päätteeksi juoda 50km säteellä tehtyä erinomaista viiniä? Kaikki tämä tietysti tapahtuu kilometrin korkuisen Pöytävuoren syleilyssä, joka kauneutensa lisäksi auttaa sinua suunnistamaan tässä kokoaan pienemmän tuntuisessa kaupungissa lämpimän tuulen puhaltaessa n.25-30 celsiusasteen pahimman kuumuuden iholtasi. Kai sitä asiat voisivat hullumminkin olla. 

Matkamme suunnittelu alkoi jo toukokuussa 2016, kun varasimme lennot Etelä-Afrikkaan. Warthog Toursin Pauli Niemi-Jaskari (tästä eteenpäin Pauli) auttoi meitä omaan särmikkääseen tyyliinsä lentojen varaamisen kanssa - allekirjoittanut sai mm.ystävällisen, mutta tiukan huomautuksen tyhmyydestään, kun oli varannut lentonsa ilman vaihtomahdollisuutta ja oikeassahan Pauli oli! Siis - ottakaa ihmeessä tämä lentojen vaihtomahdollisuus varsinkin pitkille lentomatkoille, niin mekin teemme tästä lähtien! 

Varsinaisesti matkamme alkoi tapaninpäivänä 2016, kun lensimme Helsingistä Johannesburgin kautta Nelspruitiin ja sieltä  meidät noudettiin Hazyview’n kaupunkiin lähelle kuuluisaa Krugerin kansallispuistoa. Majoituimme kaksi ensimmäistä yötä Rissington Inn-hotellissa, jossa söimme mm. alligaattoricurrya sekä kudu-carpacciota. Jostain syystä nämä ruokalajit olivat jääneet aiemmin maistamatta! Hotellin omistaja Chris oli mainio tyyppi, jolla oli mitä brittiläisin huumorintaju ja muut matkaajat taisivatkin hotellissa olla paljon tässä samassa hotellissa käyviä ihmisiä. Tunnelma oli ystävällinen ja hyvin brittiläinen - ehkä pahin jäykkä ylähuuli oli silti jäänyt Pohjanmeren rannikolle. Paljoa emme aikaa silti hotellilla ehtineet viettää, sillä safarille lähdetään 4:45 ja uni tuli kyllä omassa mökissämme safaripäivien jälkeen ongelmitta! Katossa vilistävät gekot toivat omaa pientä eksoottista fiilistä tähän ’hotellihuoneeseemme’ eli omaan varmastikin 5 metriä korkeaan mökinpuolikkaaseemme. 

Safari Krugerissa on kokemus,jota on vaikea sanoin kuvata. Kun aamun vielä sarastaessa pääsimme miltei heti ensimmäisen safarimme aluksi näkemään elefanttilauman ylittämässä tietä (voi kuinka äidit sielläkin pitävät huolta pienemmistä!), vesipuhvelilauman juomassa vain metrien päässä jeepistäsi, virtahepoja, sarvikuonoja, alligaattoreita, käärmeitä, kilpikonnan tai vaikka mitä erilaisimpia lintuja, emme ehkä edes osanneet ajatella, kuinka uutta ja upeaa tämä kaikki on. Eläimiä joutuu Krugerissa oikeasti etsimään - niitä ei näe kuin eläintarhassa vaan ne todella ovat osa puiston rikasta luontoa. Tämä tekee kokemuksesta niin jännittävän ja ainutlaatuisen. 

Rissingtonin ja safarien jälkeen vaihdoimme majapaikan Plumbago Guest Houseen, joka sijaitsee avokado- ja macadampähkinämetsien keskellä. Plumbagon omistajat Ilara sekä Rob ovat kenties ystävällisimmät hotellinpitäjät, joita olemme koskaan tavanneet. Olimme tämän kolme huonetta (tai pikemminkin huoneistoa) sisältävän hotellin ainoat asiakkaat ja Ilaran laittama ruoka, viini, uima-altaassa uiminen sekä kaikenkaikkiaan huippusiisti sekä -kaunis paikka olivat kenties paras hotellikokemuksemme koskaan. Käykää katsomassa Tripadvisorista, jollette usko meitä. 

Asiakaspalveluhenki oli yksi niistä asioista, josta voisimme varmasti Euroopassa ottaa mallia Etelä-Afrikasta - ei kai ystävällisyys tarkoita mitään epäaitoa, ehkä pikemminkin päinvastoin! Matkanjärjestäjä oli myös ilmeisesti tiennyt kihlajaispäivämme sekä hääviinimme sillä Warthog Tours oli tilannut meille paikan päälle pullollisen Pongraczin kuohuvaa, joka sattui olemaan juuri samaa kuin häissämme. Ken tietää.. 

Plumbagon jätimme vähän surullisina taaksemme (huomaan yhä iltaisin räntäsateessa palaavani avokadometsän keskelle Sauvignon Blancin ja antilooppicarpaccion ääreen..) ja matkasimme lentokentälle Nelspruitiin, josta lensimme Kapkaupunkiin. Pauli nouti meidät kentältä ja vei meidät hotelliimme kertoen matkan varrella faktoja Kapista omaan no-bullshit(forgive my french!)-tyyliinsä. Itse en ainakaan tiennyt, että ensimmäisen sydämensiirron maailmassa on tehnyt musta puutarhuri eikä suinkaan se valkoihoinen lääkäri joka tästä kaiken maineen keräsi. O tempora, o mores! 

Kapissa heräsimme sitten uudenvuodenaattoon, jota juhlistimme pyörimässä ensin Woodstock-nimisen alueen design-, ruoka, kierrätystavara- ym. markkinoilla. Ehkä paikan henkeä kuvaa käyntimme kahvila-huonekalukauppa-divarissa, jonka pitäjä (merirosvoksi pukeutuneena) oli mitä mainioin tapaus sekä analogisilla vehkeillä mahtavaa ambientia duunannut DJ! Kahvila-huonekalukauppa-divarin asiakkaiden palvelu sujui leppoisasti laulellen (tilaukset otettiin vastaan ja toimitettiin melodisesti!) ja juttu tuntui luistavan aiheesta kuin aiheesta.. 

Hotellimme asiakaspalvelu oli ehkä vähän tylyä, mutta mikäli käsitin oikein, ei Warthog enää tee heidän kanssaan yhteistyötä. Sääli, sillä ehkä omistajilla oli omia huolia, mutta tämä olikin ainoa(!)kerta, kun palvelu oli tylyä, hotelli oli kyllä muuten oikein kiva ja varsinkin siivoojat sekä kokit olivat mainioita tapauksia! 

Muuten juttelimme paikallisten tarjoilijoiden, taksikuskien ja kauppiaiden kanssa monta kertaa eikä matkamuistojen myyjätkään olleet tyrkyttäviä (ihan oikeasti!). Tapasimme mainioita heppuja Malawista sekä varsinkin Zimbabwesta, jossa poliittinen tilanne taitaa olla aika hurja. Onnittelin kyllä jokaista taksikuskia siitä, että presidentti Mugabehan ei ole vielä edes satavuotias (vasta 94-vuotias) ja taisin kerran muistella erään zimbabwelaisen tarjoilijan kanssa vähän erästä suomalaistakin presidenttiä, joka hallitsi pitkään ja ihan korkealle iälle asti, vaikkei nyt ihan satavuotiaaksi. Ilmeisesti matkanjohtajamme kuuluikin kyseisen presidentin lähipiiriin (näin ainakin minulle osoitetusta lehtileikkeestä päättelimme), mitä lie Tamminiemen saunassa silloin aikoinaan sovittu..No - leikki sikseen.. 

Kapissa vietimme 5 päivää, joiden aikana kävimme mm.Pöytävuorella (suosittelemme ehdottomasti!), kiertoajelulla (hipsterikerroinhan kiertoajelulla on tasan nolla .. suosittelemme silti!!!), ravintoloissa, kaupoissa, jazz-klubilla, Kirstenboschin kasvitieteellisessä puutarhassa (suosittelemme!!!), Bo-Kaapin kaupunginosassa (ehdottomasti tänne!) sekä Township(paikallinen slummi)-kierroksella. Hyviä ravintoloita kaupungissa tuntui olevan pilvin pimein,  joten kannattaa varmaan suunnitella ja varata muutama illallis/ lounas -paikka jo etukäteen, niin saa kokeilla monenlaista. 

Townshipissä näki Etelä-Afrikan toista puolta. Suuri osa Etelä-Afrikan mustasta väestöstä elää yhä uskomattoman kurjissa oloissa. Townshipeissä talot koostuivat suurimmaksi osaksi pellistä kasatuista hökkeleistä yhteisine ulkovessoineen. Tämänkaltaisissa oloissa asuivatkin varmaan miltei kaikki matkallamme kohtaamamme taksikuskit,siivoojat,tarjoilijat ym. toinen toistaan ystävällisemmät ihmiset. Tunnelma ei silti ollut ahdistava tai kurja, ehkä pikemminkin tuli vain surulliseksi siitä, ettei näin rikkaassa maassa (myös taloudellisesti!) saada tasa-arvoa aikaiseksi, vaikka apartheid päättyi jo kaksi vuosikymmentä sitten. Ehkä on niin, että kerran rikottua ei korjata hetkessä - tämä lienee olisi kaikkien meidänkin hyvä pitää mielessä, kun hajotamme yhteiskuntaamme tavalla tai toisella, niin rivikansalaisena kuin päättäjänkin roolissa! Hyvä yhteiskunta ei synny tyhjiössä eikä elä ilman jatkuvaa huolenpitoa. 

Kapista matkasimme Paulin kyydillä kohti Stellenboschia, joka on Winelandsin eli viinialueen pieni ja viehättävä ”pääkaupunki”. Jos Kapissa väestö oli hyvin monikulttuurista ja -kielistä, oli Stellenbosch selvemmin afrikaansinkielinen yliopistokaupunki,. Matkalla pysähdyimme katselemaan upeita maisemia sekä aika hurjiakin metsäpaloja, joita alueella oli ollut tuolloin paljon. ’Cape Doctor’ eli Kapin niemimaalla puhaltava hurja tuuli ei varmasti ainakaan vähentänyt tulipalojen aiheuttamia tuhoja. Automatkalta mieleen jäi Paulin mainion, aika mustankin huumorin lomasta monta anekdoottia, mm. aikoinaan ”Kiusankappaleeksi” nimetty koira, joka oli myöhemmin saanut patsaan itselleen Simon’s Towniin(!) sekä monta muuta sopivasti terävöitettyä juttua niin paikallisesta poliittisesta elämästä kuin yhteisestä kiinnostuksen kohteestamme musiikista. Samalla matkalla suuntasimme Hyväntoivonniemelle (joka ei muuten siis ole Etelä-Afrikan eteläisin kohta, vaan paikka, jonne portugalilaiset aikoinaan saapuivat matkallaan kohti Intiaa!). Paikan näkymät ovat muuten aika upeat: harvemmin sitä pääsee näkemään kaksi valtamerta samalla silmäyksellä. Ja kyllä, Intian valtameri oli meistäkin vihreämpi kuin Tyyni valtameri. 

Stellenboschissa majoituimme viideksi yöksi Bonne Esperance- hotelliin. Huoneet olivat isot ja siistit  ja tunnelma kaupungissa oli paljon pikkukaupunkimaisempi kuin kosmopoliittisessa Kapissa. Stelleboschissa tapasimme myös ensi kertaa Warthog Toursin Liisan. Liisa oli erittäin mukavaa ja viisasta seuraa ja osoittaui keskusteluissa myös suureksi afrikkalaisen taiteen ystäväksi ja harrastajaksi.  Taidetta Stellenbochissa sai muuten ihastella niin ulkona kuin sisätiloissakin, sillä katuja ja aukiota koristivat monet julkiset taideteokset ja keskustassa pyöriessä saattoi poiketa myös  katsomaan mitä lukuisten galleroiden valikoimasta löytyi. Taidekeskusteluista taisi olla meillekin apua, sillä kodin seinällä roikkuu nyt matkamuistona Stellenbochin galleriassa meidät hurmannut teos. 

Liisan ja Paulin kyydittävinä kävimme kahteenkin otteeseen viininmaistelumatkoilla ympäri Winelandsia, joissa söimme mitä parhaimmissa ravintoloissa sekä maistelimme viinejä 6-7 tilalla. Maistelu on oikeasti mielenkiintoista - kun pääsee maistamaan saman alueen viinejä moneen otteeseen sekä parhaimmillaan saman tilan saman rypäleen eri vuosikertoja tai eri tavalla tehtyjä viinejä. Kahden päivän aikana ehdimme siis maistaa 30-40 eri viiniä viinitiloilla, jotka ovat muuten todella hienosti laitettuja! Jostain syystä maku aina parani loppupäässä.. 

Viinitilamatkalla matkasimme myös katsomaan pingviinejä, jotka olivat mitä herttaisimpia otuksia. Sen lisäksi ne kyllä myös haisivat pahalle! Mutta olivathan ne söpöjä, voi herttinen sentään! 

En tiedä, kokivatko Liisa ja Pauli olevansa töissä matkustaessamme kanssamme, mutta meidän puolestamme koimme olevamme pikemminkin matkalla ystävien kera. Meillä oli myös ilo viettää iltaa heidän ja heidän ystäviensä kera. Juhliessamme heidän kanssaan emme todellakaan ajatelleet olevamme asiakkaita, kuten ehkä isommilla matkayhtiöillä voi ymmärrettävästi tapahtua. Pikemminkin kokemus oli todella yksilöllinen, joustava, luotettava ja elävä, ihan niin kuin matkailun kuuluu ollakin. 

Kaiken kaikkiaan häämatkamme olikin puitteiltaan sekä kokemuksiltaan kaikella tapaa odotuksemme ylittävä. Afrikka todella oli jotain muuta, jotain sellaista, jota ei voi selittää vaan se pitää kokea. 

Jos meidän kaltaisille muusikonrentuille saatiin tehtyä näin mainio paketti, olen varma, että muillekin löytyy paketti, josta voitte olla tyytyväisiä. Ehkäpä vielä joskus pakettiin kuuluu kamarimusiikkikonsertteja viinitiloilla….


Liina ja Petja Kainulainen