- Valtiomuoto: Perustuslaillinen tasavalta (Vuodesta 1910 itsenäinen Yhdistyneestä Kuningaskunnasta ja vuonna 1994 kansalaisten tasavertaisuuteen perustuva nykyinen perustuslaki)
- Pääkaupunki: Pretoria (hallinnollinen), Kapkaupunki (lakiasäätävä), Bloemfontain (juridinen)
- Pinta-ala: 1,22 milj. neliökilometriä, rantaviivaa yli 2500 kilometriä
- Väkiluku: 47,4 milj. (80 % mustia, 9 % valkoisia, 9 % värillisiä, 2 % intialaisia)
- Ikärakenne; mediaani-ikä 24,3 vuotta, elinikäodote 42,3 vuotta
- Lukutaito: 87 % väestöstä
- Viralliset kielet: afrikaans (13,3 %), englanti (8,2 %), zulu (23,8 %), xhosa (17,6 %), swazi, ndebele, pohjoinen ja eteläinen sotho, tsonga, tswana ja vendi
- Elinkeinorakenne: 64 % palvelut, 31 % teollisuus, 4 % maatalous
- Luonnonvarat: platina, titaani, kulta, timantti, hiili,teräs, kromi
- BKT/asukas: 11000 USD
Historian mustaa magiaa ja valkoista valhetta
Etelä-Afrikan historia on värikäs ja väri on monessa vaiheessa ollut veren punaama. Alueella on ollut alkuperäisheimojen välisiä kahakoita, valkoisten ja mustien välisiä yhteenottoja sekä valkoisten kesken käytyjä sotia. Historia selittää osaltaan myös nykytodellisuutta.
Runsaat 10 000 vuotta sitten alueella eli nykyisten San- ja Koi-heimojen esi-isiä. Runsaat 2000 vuotta sitten alueen asukkaat kesyttivät ensimmäiset kotieläimet ja aloittivat maanviljelyn. 1500-luvulle tultaessa bantunkieliä puhuvia asukkaita oli levinnyt laajalle nykyisen Etelä-Afrikan alueelle, enimmäkseen kuitenkin maan keski- ja länsiosiin Vaal- ja Oranjejokien laaksoihin, itäisen Natalin rannikkoalueille ja eteläiseen Kapmaahan.
Valkoisen miehen ensi kosketus maahan tapahtui 1400-luvun lopulla, kun Bartholomeus Diaz ensimmäisenä kiersi Hyväntoivonniemen. Hän joutui kuitenkin palaamaan Simonstownin alueelta takaisin miehistön kapinoinnin takia. Muutamaa vuotta myöhemmin alueelle palasi Vasco Da Gama, joka jatkoi matkaansa Aasiaan saakka.
Ensimmäiset valkoiset, hollantilaiset, asettuivat pysyvästi asumaan Kapmaahan 1652 ja alueesta tuli osa Itä-Intian Kauppakomppanian hallitsemaa Batavian (nykyinen Jakarta)tasavaltaa. Vuosisadan loppuun mennessä valkoinen väestö kasvoi jo noin 15 000 henkeen ja levittäytyi pohjoiseen sekä koilliseen koi- ja sanheimojen perinteisille asuma-alueille. 1700-luvulla alkoi maan sotaisa perinne, kun valkoiset kahakoivat alituiseen alueen mustan alkuperäisväestön kanssa. Sotia oli myös vallanhaluisten zulujen ja muiden mustien heimojen välillä.
Napoleonin sotien yhteydessä 1795 britit valloittivat Kapmaan strategiseksi tukikohdaksi ranskalaisia vastaan hallitakseen tärkeää meritietä itään. Maahan oli tähän mennessä muuttanut Euroopasta hollantilaisia, ranskalaisia (hugenotteja), saksalaisia, portugalilaisia ja jopa skandinaaveja. Maan valkoista väestöä eivät innostaneet brittien liberaalit ajatukset esimerkiksi orjuudesta. Myös uudesta viljelymaasta oli puutetta. Vuosina 1835-1843 yli 10 000 valkoista lähti vaeltamaan kohti pohjoisia alueita. Tästä vaelluksesta syntyivät käsitteet voortrekkeri ja trekkbuurit, suomeksi voidaan puhua uudisraivaajista. Myös afrikaansin kieli oli jo muotoutunut omaksi kielekseen. Näistä elementeistä kehittyivät afrikaansia puhuvat buurit.
1800-luvulla Etelä-Afrikan muodostivat pitkälti itsenäiset buuritasavallat Transvaal ja Oranjen Vapaavaltio, sekä toisaalta brittien hallitsemat Kapmaa ja Natal. Jännitteet buurien ja brittien välillä johtivat lopulta täysimittaiseen sotaan vuosina 1899-2002. Tämä ns. buurisota päättyi brittien voittoon ja neuvottelut johtivat lopulta näiden neljän valtion sopimukseen ja Etelä-Afrikan Unionin perustamiseen ja itsenäistymiseen vuonna 1910.
Sodan häviäjät onnistuivat tässä yhteydessä luomaan perustuslain, joka oli rotuerottelussaan tiukempi kuin he olivat vaatineet. Näin luotiin pohja apartheid-politiikalle.
Aparteid-politiikka ei ole koskaan ollut selkeä aatteellinen visio vaan se syntyi hallitsemattomasti yksittäisten tapahtumien ja yksittäisten lakien seurauksena. 1900-luvun jälkipuoliskolla se kuitenkin johti valkoiseen yksinvaltaan ja täydelliseen rotuerotteluun.
Järjestelmä kaatui omaan mahdottomuuteensa ja vuonna 1994 maassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit. Vaaleissa valtaan nousi ANC:n johtama koalitio ja maan presidentiksi valittiin ANC:n johtaja Nelson Mandela.
Luonto ja maantiede
Etelä-Afrikkaa kutsutaan "Sateenkaarivaltioksi", tällä sanonnalla haluttiin kuvata maan nykyisen väestön etnistä, sosiaalista ja uskonnollista monimuotoisuutta. Tämä luonnehdinta kuvaa hyvin myös maan luontoa. Maaperä on vanhaa ja mineraalipitoista. Mineraalimuodostelmista merkittävimmät ovat kultaa sisältävä Witwaterstrandin kvartsiitti, platinaa sisältävä Bushveltin magmakompleksi ja Karoon hiiltä sisältävät sedimentit.
Ilmasto vaihtelee rajusti alueittain. Sisämaan Karoon valtava tasanko on kuivaa ja asumatonta aroa, joka muuttuu vähitellen Kalaharin autiomaaksi. Etelä- ja lounaisosissa on hyvin välimerellinen ilmasto, ei ihme että siirtolaiset istuttivat alueen ensimmäiset viiniköynnökset jo vuonna 1656. Itärannikkoa muokkaavat lämpimät Intian valtameren merivirrat ja täällä ovat maan suurimmat metsävarat, hedelmäviljelmät ja sokeriruokopellot. Länsirannikon luontoa ja ilmastoa muokkaa Etelänapamantereelta lähtevä kylmä Benguelavirta.
Yksinkertaistaen voi sanoa, että ilmasto on suomalaisesta näkökulmasta ihanteellinen. Ylängöillä ja sisämaassa kesä on lämmin, mutta ei tukahduttavan kuuma. Itärannikolla on kosteampaa ja Kapmaassa päivittäiset vaihtelut voivat olla isoja. Paikallisen talven eli Suomen kesän aikana maassa saattaa kuitenkin olla yllättävän kylmää, lumisateetkaan eivät ole mahdottomia.
Etelä-Afrikan eläimistä tunnetuimpia ovat Big Five eli elefantti, sarvikuono, puhveli, leopardi ja leijona. Nykyisen nämä elävät lähes ainoastaan suljetuissa luonnonpuistoissa, joista suurin on 2,2 miljoonan hehtaarin Kruger maan koillisosassa. Maassa on paljon yksityisiä eläinpuistoja, joissa muutamissa on myös mahdollisuus metsästykseen.
Maassa on noin 850 lintulajia ja 2000 kalalajia. Rannikkovesillä esiintyy kahdeksan eri valaslajia. Valaat tulevat lisääntymään suurina joukkoina syys-lokakuussa kaakkoisosiin ja siitä on syntynyt myös merkittävä turistitapahtuma. Hermanuksen kaupungissa järjestetään vuositta syyskuun lopussa Valasfestivaali, jolloin valaita on nähtävissä aivan rantaviivan tuntumassa usean viikon ajan.
Talous
Etelä-Afrikka on mantereen ylivoimaisesti kehittynein talous ja talouden kasvu erityisesti vuoden 1994 jälkeen on ollut vahvaa, kansantuotteen vuotuinen kasvu on koko ajan ollut yli 5 prosenttia. Maan bruttokansantuote on Suomen luokkaa mutta edelleen se jakautuu varsin epätasaisesti. Sekä vauraus että köyhyys näkyvät maassa.
Etelä-Afrikka luokitellaan kehittyväksi taloudeksi, jossa on valtava kehityksen ja kasvun potentiaali. Maan mustasta väestöstä lähes puolet on edelleen työttömänä ja köyhyys on haaste maan uudelle hallinnolle. Köyhyydestä seuraa monia sosioekonomisia ongelmia, joista pahin on rikollisuus.
Myös maantieteellisesti erot ovat suuria; maan pienin provinssi Gauteng vastaa lähes neljänneksestä maan taloudesta ja provinssin pääkaupunki Johannesburg on maan talouden keskus.
Maan talouden kivijalka on 1800-luvun puolivälistä saakka ollut kaivosteollisuus ja se on sitä edelleen. Tärkeimmät mineraalit ovat kulta, platina, titaani, timantti, teräs, hiili ja kromi.
Maan pinta-alasta vain 13 prosenttia on viljelysmaata. Silti elintarvikkeiden osalta maa on nettoviejä. Tärkeimmät tuotteet ovat maissi, vehnä, kaura, sokeriruoko ja auringonkukka. Nopeasti kasvava alue viljelyksessä on viininviljely. Etelä-Afrikka tunnetaan maailmalla valkoviineistään, mutta uusista istutuksista yli 80 prosenttia on punaviinejä ja maa on nopeasti nousemassa huippuviinien maaksi. Viime vuonna vienti ylitti jo 150 miljoonaa litraa. Maanviljelyksestä kertoo jotain se että pientilaksi luokitellaan alle 1600 hehtaarin tilat. Maareformia Etelä-Afrikassa toteutetaan monesta Afrikan maasta poiketen vapaaehtoisesti ja demokraattisesti. Tavoitteena kuitenkin on vapaaehtoisten kauppojen kautta siirtää 30 prosenttia maasta mustille vuoteen 2015 mennessä.
Nopeimmin talouden sektoreista kasvaa tällä hetkellä turismi. Vuonna 2007 maahan tuli vain vajaat 10 miljoonaa matkailijaa, kasvu on kuitenkin ollut noin 10 prosenttia vuositasolla. Turismiin liittyvä infrastruktuuri on hyvässä kunnossa; maassa on loistava tieverkosto, sisäinen lentoliikenne on edullinen ja tehokas, majoitusliikkeiden ja ravintoloiden taso on korkea. Kauppojen taso ja tarjonta vastaavat hyvin eurooppalaisia vaatimuksia. Perinteisten elementtien rinnalle on viime vuosina syntynyt vahva wellness-sektori; kylpylöitä, kauneushoitoloita, kuntosaleja ja myös ulkonäköön liittyvät leikkaukset.
Kulttuuri
Kulttuuri heijastaa tänä päivänä vivahteikkaasti maan monietnistä luonnetta. Näkyvää kulttuuria hallitsi aparheidin aikana valkoinen kulttuuri. Maan kirjailijat, kuten Andre Brink ja Nadine Gordimer ovat varmasti tuttuja suomalaisillekin. Vuoden 1994 jälkeen on aktiivisesti elvytetty eri mustien väestöryhmien kulttuuriperinteitä ja samaan aikaan on kehittynyt voimakkaasti aikalaiskulttuuri, jota ilmentävät erilaiset teatterit, konserttisalien ja townshippien musiikkielämä, kuvataiteet, nykyarkkitehtuuri ja muotoilu. Musiikkiteatterista on tullut merkittävä mustan kulttuurin ja perinteen ylläpitäjä ja tulkki.
Vuoden 1994 jälkeen maan eri puolille on yhteiskunnan tuella perustettu lukuisia Cultural Villageita. Modernin yhteiskunnan rattaissa mustan valtaväestön kulttuuri ja perinteet ovat olleet katoamassa ja näissä kulttuurikylissä kulttuuriperinteitä sekä ylläpidetään että esitetään suurelle yleisölle. Esimerkkeinä näistä ovat mm. Shangana Cultural Village Krugerin kupeessa, Lesedi Cultural Village 40 km Pretoriasta länteen ja Kwazulu Natalissa tomiva Shakaland. Kaikki suositeltavia vierailukohteita.
Myös klassinen musiikki eri muodoissaan on hiljaiselon jälkeen jälleen nousemassa ja maassa toimii jo useita sinfoniaorkestereita.
Sesonkiaikana maan eri osissa järjestetään lukemattomia taidefestivaaleja ja erityisesti Kapkaupungissa, Pretoriassa ja Johannesburgissa eri kulttuurimuotojen tarjonta on vilkasta.