Ei minun tietääkseni elinaikanaan tällä mantereella käynyt - no saatan toki olla väärässäkin. Aikalaisistaan ja samaan Kämpin iloiseen seurueeseen kyllä kuului mies joka oleskeli pitkään Afrikassa. Akseli Gallen Kallela matkusti Mombasaan Keniaan toukokuussa 1909 ja viipyi matkallaan aina seuraavan vuoden lokakuuhun saakka Matkaan kului siihen aikaan n. kuukausi suuntaansa. Suurimman osan ajastaan siellä hän vietti perheineen Nairobissa joka oli siihen aikaan käytännössä aika pieni kylä jossa asusti noin 500 valkoista. Toki hän perheineen teki myös aika pitkiä safarimatkoja joilta on jälkeenjäänyt paljon teoksia niin häneltä itseltään kuin pieneltä Jorma pojaltaan. Tämä Afrikan matka oli koitua hänen ja perheensä kohtaloksi. Onneksi malaria ei onnistunut myyräntyössään vaan kaikki selvisivät matkasta ilman pitkäaikaisia jälkiseurauksia. Tässä matkassa olisi varmasti aineksia vaikka YLEn tuottamalle fiktioelokuvalle, Heille tiedoksi että myöskään Mannerheim ei Keniassa käynyt. Eikä Sibelius.
Klassisen musiikin viime aikainen historia Etelä.Afrikassa on mielenkiitoinen. Vallan vaihtuessa 1994 valtion tuki silloin toimineille sinfoniaorkestereille loppui ymmärrettävistä syistä kuin seinään. Mutta eihän musiikki tietenkään siihen kuollut. Vähitellen orkesterit ovat nousseet kuin feenix lintu tuhkasta. Tällä hetkellä maassa säännöllisesti konsertoi taas neljä lähes täysimittaista orkesteria. Erittäin suosittuja ovat myös kamariorkesterit ja ooppera. Oopperamusiikki elää tosin lähinnä konserteissa. Minusta on erittäin mukava huomata että nyt useampi paikallinen nuori musta nainen on nousemassa maailman keskeisille oopperaestradeille. Suomessakin on kuultu Kelebogile Besongia joka hiljan debytoi Montpellierin Opperaassa Verdin La Traviatan Violettana ja jolla 20.3.2015 on ensi-ilta Malmössä Aidana.
Sibelius on aina ollut suosittu säveltäjä Etelä-Afrikassa. Syytä ei ole minulle kukaan paikallinen osannut selittää. Tai paremminkin mitään erityistä syytä. Sibelius on suosittu vain musiikkinsa vuoksi kuin niin monessa paikassa maailmalla. Pääkaupungissa Pretoriassa on vuosikymmeniä ollut myös hänen nimeään kantava katu Sibelius Street ja tietääkseni se oli ensimmäinen Sibeliuskatu Suomen ulkopuolella. Nythän niitä on jo useampia.
Olen itsekin ollut täällä kuuntelemassa Cape Town Filharmonic Orchestran esittämänä Sibeliuksen viidennen sinfonian. Tosin siitä esityksestä meni maku jo ennen esityksen alkua kun vieraileva kapellimestari tunnettu ruotsalainen vetopasunisti Lindberg esitteli Sibeliuksen lähinnä örveltävä juoppona. Mitenkähän tämä tarina oikein liittyi asiaan? Ihmeellisiä nuo ruotsalaiset!
Tänä Sibeliuksen juhlavuotena sama Kapkaupungin orkesteri tulee omistamaan lokakuussa koko illan Sibeliukselle. Ohjelmisto on niin sibeliaaninen kuin vain voi olla; Finlandia, viulukonsertto ja toinen sinfonia. Täytyy varmaan pyytää etukäteen että soittaisivat vielä encorena Valse Tristen. Siinä se olisi!
Kaikki Warthog Toursin asiakkaat jotka ovat täällä Kapissa lokakuun lopussa saavat kutsun tähän konsertiin vierainamme.
Viime vuoden lopulla Etelä-Afrikassa vieraili myös yksi suomalainen Sibeliustulkitsija. South Africa National Youth Orchestra täytti 50 vuotta ja juhlakonsertit Kapkaupungissa ja Sowetossa kävi johtamassa Osmo Vänskä. Ohjelmistossa ei tällä kertaa ollut Sibeliusta mutta juniorit paukuttivat Stravinskyn Kevätuhrin sellaisella intensiteetillä että moista ei ole Soweton kirkko varmaan ennen kokenut, Warthog Tours on omalta osaltaan tukenut tämän nuoriso-orkesterin toimintaa.
Nuorissahan se on klassisen musiikin tulevaisuus. Se olisi hyvä muistaa siellä Suomessakin kun nyt näköjään säästötalkoissa musiikkikoulutusta ja kulttuuria ylipäätään potkitaan munille lähes joka suuntaan ja suunnalta. Ei muuta!
Pauli Niemi-Jaskari
Ps. Kuva ei ole kirjoittajasta vaan yksi esimerkki Akseli Gallen Kallelan Afrikan tuotannosta.
